Miten paljon elämästä meneekään hukkaan odotellessa! - R. W. Emerson

Meidän kodista tuli sitten sairastupa tiistaina! On aina yhtä "ihanaa" sairastaa, saada joku känkkäränkkäpöpö itseensä ja taistella sen kanssa aikansa. Luulenpa, että tässä aletaan olla jo voiton puolella. Tosin saan hallitsemattomia kyynelehtimiskohtauksia jatkuvasti, kiitos siitä aivastukselle, joka joka kerta jättääkin tulematta. Nessutkin on olleet kovassa käytössä ja ovat edelleen. Nenä on punainen ja iho rikki alituisesta niistämisestä. Hienoa, yritäpä rasvata sitä, kun sattuu niin tajuttomasti. En suosittele. Että maailmassa voi olla jotakin niin pientä, joka kaataa meidät sänkyyn. Eihän sitä pöpöä voi edes nähdä. Ja kaikenlisäksi se känkkäränkkäkin tarttuu jostain syystä todella helposti. Siitä pitäisi flunssan oireissa varoittaa.

Rasittavaa on myös se, miten kaikki muu jää sairaana aina tekemättä. On niin luvattoman helppo huijata itseään sairauden varjolla. Pitäisi ja pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun... Juuri näin, olen lukenut joka päivä ehkä 1 aukeaman tenttikirjasta, sitten on alkanut väsyttää ja kipeänähän on nukuttava. Pienoistutkielmaakaan ei ole voinut työstää, koska olen kipeä. Rasittaa, koska haluaisin saada asiat tehtyä, mutta surkea keskittymiskykyni on lomalla Tahitilla silloin kun olen kipeänä. Odottaminen ei ole se meikäläisen juttu. Joten, voisin jo tervehtyä ja saada hommat haltuun.

Jotta lopettaisin hetkeksi teiniangstailuni, niin voisin todeta, että ainakin meidän ikkunasta on mukava katsoa ulos (ihan vaikka sairaanakin). Puissa ei ole enää lunta ja aurinko paistaa. Se tietää sitä, että kesä tekee tuloaan ja kevät aurinko alkaa lämmitään. Se tietää myös sitä, että omat synttärit lähestyy. En oikeasti keksi ihan heti hauskempaa kotipuuhaa (jos jätetään joku kuitenkin mainitsematta), kuin ystävien ja sukulaisten kestittäminen. En pidä leipomisesta, mutta kerran vuodessa on kiva pistää hösseliksi ja tehdä herkkuja ja tarjota niitä suvulla ja ystäville. Yhdeksi päiväksi minustakin tulee oikea kodin hengetär :)