Haasteet tekevät elämästä mielenkiintoisen - ja niistä selviäminen tekee elämästä merkityksellisen. -Joshua J. Marine

Mikä ihan tosissaan voisi olla hienompaa kuin onnistua jossakin melkolailla nappiin? Jos jonkin asian tiimoilta olen kokenut viime viikkoina onnistumista, niin ehdottomasti ne ovat liittyneet hevosiin ja ratsastukseen. Jokaiselle ratsastustunnille olen lähtenyt yhtä toiveikkaana ja ehkäpä juuri tuosta toiveikkuudesta on saanut alkunsa periksiantamattomuus ja yritteliäisyys. Vaikka en olekaan mikään mahtava ratsastaja, niin jokaisella tunnilla olen kokenut erittäin suurta onnistumisen iloa. Ja kyllä, istunnassa on vielä parantamista ja omassa kunnossa... Niin on monessa muussakin. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa ja tunnen itseni joka kerran jälkeen paremmaksi tällä saralla.

Onnistumisen tunne on kaiken kaikkiaan hieno tunne. Minulla on paha tapa ryhtyä perfektionistiksi, jos johonkin tosissani ryhdyn. Työni tahdon hoitaa kunnialla ja nyt, kun olen löytänyt oman alani myös koulun suhteen, myös koulumenestykseni asettaa minulle paineita. Minulla on kassapisteessäni kaikki oltava juuri niinkuin normaalistikin. Jos tauottaja on jättänyt kuitit sotkuun, ne on heti saatava suoraan. Tenttien palautuksessa/kurssinumeroiden tarkistuksessa sydämeni lyö aina tiuhempaan tahtiin ja perhoset pyrähtää vatsassa pörräämään. Onpas rankkaa yrittää olla täydellinen!

Jokin kumma juttu on kuitenkin siinä, että ratsastuksessa en aseta itselleni stressiä etukäteen. Mennessäni tallille olen vain innoissani ja odotan tulevaa, minkä hepan saankaan tällä kerralla... Vaikka aluksi olisikin pikkuisen jännityksen perhoset masussa liikkeellä, niin siltikin, hevosen selkään kivutessani kaikki jännitys kaikkoaa. On ihana tunne päästä ajattelevan olennon kyytiin ja saada se vielä kulkemaan kuten itse haluaa. Ja aina parempi, jos hevosessa on kunnolla luonnetta. Kiitos Lulu, Enska ja Hiiri, jotka ovat tähän mennessä saaneet ratsastuksestani suuren elämyksen.