Se, minkä opit koulun jälkeen on tärkeää. Muuten tiedät vain sen, minkä kaikki tietävät. - Henry L. Doherty

Sitä olisi taas maanantain kunniaksi tarjolla puuhakas viikko. Puuhailu on kivaa, koulu vain on se, mikä lisää viikkoon pienen stressimomentin. On pökerryttävän turhauttavaa opetella asioita, jotka ei liity varsinaiseen koulutukseen. Minä en tee tulevaisuudessa lääkehoidolla mitään. Ja kylläkyllä, ymmärrän miksi! On tärkeää ymmärtää peruslääkintää, haittavaikutuksia ja lääkehoidon ongelmia. Pitäisi yrittää nyt asennoitua tähän oikealla fiiliksellä. Silti, kun tietää ihan oikeasti mitä ajattelee, niin siinä ei mielikuvaharjoittelu auta. Uskokaa vaan, voin ilmoittautua olevani hankala tällä saralla. Kun jotain on tullut päätettyä, niin tarvitsen ihan kiitettävän painavat perustelut muuttaakseni mieltäni. Kun asia nyt vaan on niin. On aina ollut. Tulee aina olemaan. Piste.

Tänä iltana pääsen kuitenkin nauttimaan työnteon ihanasta maailmasta, joten lääkehoito voidaan unohtaa tämän illan osalta. Heitän sen aivojeni perimmäiseen nipukkaan, jos sellainen on mahdollista. Minä kuitenkin pidän työstäni tällä hetkellä. Se on tulevaankin työhöni hyvää reeniä! Erilaisia ihmisiä, erilaisia tilanteita, sanavalmiutta, ystävällisyyttä ja mikä tärkeintä: hienotunteisuutta. Tervetuloa kaupan kassalle. Voin luvata, että se näyttää helpommalta, kuin se onkaan. En ala väittämään, että se olisi hurjan raskasta työtä tai megalomaanisen vaikeaa. Tosiasia on kuitenkin, että niinä rankimpina päivinä on ilonaiheet keksittävä pienestä. Onneksi niitä päiviä on ani harvoin ja voin tyytyväisin mielin sanoa pitäväni siitä mitä teen. Koen vielä olevani hyvä siinä. Näin pönkitetään muuten itsetuntoa, kun on ensin valitettu koulusta. Kannattaa kokeilla!

On muuten koulun puolesta epäreilua tunkea viikon alku täyteen ohjelmaa, kun edellinen viikko on ollut lähes lomailua. Se on kyllä tullut tarpeeseen, lomailu kouluun menemisen osalta siis. On ollut hyvää aikaa perehtyä siihen "ihkuun" lääkehoitoon. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin tietysti vielä suunnitellut mistä teen pienoistutkielman, aloitellut portfoliota sekä tehnyt mahdollisesti jo loppuun ensiaputehtävän. Niin, ja lukenut maaliskuun tenttiin. Mutta ehei, tämä tyttö on oppinut elämään hetkessä, tätä päivää! Jos tarjotaan vapaa-aikaa, niin tehdään sitä mitä ehdottomasti on akuuttia ja sitten voidaan rentoutua... vieläpä hyvällä omallatunnolla!

Tämän viikon suuri ilopilkku on torstain ratsastus... ainiin, ja ehkä keskiviikon elokuva! Katsotaan, eiköhän tämä viikko ole samanmoinen kuin muutkin. Menee omalla painollaan. Olen oppinut äitiltä erittäin tärkeän opin: kaikilla asioilla on tapana järjestyä! Se on NIIN totta.